Eilen illalla hieman aktivoitumista tokon suhteen.

Sinna
Pieni kisanomainen, joka piti sisällään liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisominen. Muuten kaikki onnistui paitsi seisomisessa istahti istumaan heti kun vierellä pääsi. Muutama vahvistus siihen ja sitten alkoi onnistua. Näitä täytyy nyt ylläpitää, että pysyvätkin kunnossa.
Kapulaa, sekä tavallista nouto että tunnaria. Tunnaria nosteli nätisti niin kuin pitääkin, kymmenestä toistosta ehkä kaksi oli rouskisnostoa. Noutokapulan kanssa pitämistä edessä ja sivulla. Lopulta jopa uskalsin nousta seisomaan. Onnistumisia ja epäonnistumisia, onnistumisia kuitenkin enemmän. Siitäkin huolimatta usko meinaa loppua, mun hermoja ei oo tehty pitkäjänteiseen työhön...
Koroketreeniä. Uusimmasta caniksesta otin idean korokeharjoittelusta ja ostin semmoisen jämäkämmän jumppamaton, mistä saa kaksikin erilaista "koroketta". Aloitettiin kapeammalla ja siihen etutassuja. Sinna tekee nopeasti ja helposti, ei siis mikään vaikea juttu. Yhden luoksetulon pysäytyksen otin tämän avulla ja vau mikä vauhti!
Merkkiä ja ruutua, tosin ei peräkkäin kun tila ei salli. Merkille meno tasaisen varmaa kuten aina, ruudussa meinasi lähteä oikeaan reunaan mutta palkan suunnalla sain korjattua. Eli siis ruudussa itsessään ei ole mitään, mutta kun Sinna menee ruutuun ja naksautan siitä, niin menen palkitsemaan vasempaan reunaan ruutua koska hakeutuin oikeaan reunaan. Toimii!
Lopuksi vielä irrotusleikkiä. Molemmissa käsissä samanlaiset lelut, toista heilutan ja kun Sinna tarttuu siihen niin leikitään. Jonkun ajan kuluttua käsi pysähtyy ja toinen käsi alkaa leikittää toista lelua. Näiden kahden väliä sitten vuorotellaan. Pystyin jo ottamaan irrotuskäskynkin mukaan, ehkä tällä saadaan Sinna helpommin irti leluista :D

Milja leikki koekaniinia taas siirtymissä. En vaan saa omia jalkoja menemään niinkuin pitäisi,joten niitä jankattiin. Lisäksi myös jalkojenvälistäpujottelua, siinä Milja alkaa olemaan aika pro. Aikalailla tehtiin samoja kun Sinnankin kanssa, paitsi ei ruutua ja irrotusleikkiä (Milja osaa nätisti irrottaa lelusta...). Koroketreeni oli Miljasta huisin hauskaa, vaikka idean keksimiseen meni vähän pidempi aika. Ja siinä vaiheessa kun sain kerran molemmat tassut korokkeelle, se katosi ykskaks ja oltiin taas vain yhdessä tassussa. Ja sitten molempia tassuja ei saanut millään siihen. Vaikeaa, mutta hauskaa. Ja se on tärkeintä :D Iloisimmat touhut olivat noudossa ja kaukoissa, ne toimivat aivan täydellisesti! Sinnan leikkimisen aikana Milja sai onnesta soikeana teurastaa tennispalloa, hyvä mieli tuli :)

Lauantaina oltiin Vantaalla Hakunilan seudun koiraharrastajien järjestämissä agilitykisoissa. Tuomarina toimi Kari Jalonen. Fiilis kisoihin mentäessä ei ollut mikään paras, eikä se parantunut ekaa rataa katsoessa. Radan alku olisi ihanteellinen valsseille, meidän kompastuskiville. Päätin sitten että tehdään vaan parhaamme ja se saa riittää. Valsseja en edes lähtenyt yrittämään, vaan takaaleikkauksia. Varuiksi vielä lähdin Sinnan kanssa samaan aikaan, koska meillä on ollut ongelmia ensimmäisen riman tippumisen kanssa, kun Sinnalla on kiire perään. Sinna lähti kuin tykin suusta ja oikein yllätyin kuinka irtoavasti meni, siis Sinnaksi. Keppejä edeltävällä hypyllä Sinna muutaman kerran pomppi mua kohti kun kyseli että minne, ei osannut siinä kohtaa irrota suoraan. Viimeisen esteen jälkeen ei ollut hajuakaan tuloksesta, eli rataan keskittyminen meni omalta osalta hyvin. Nolla oli hyvin positiivinen yllätys! Tässä vielä video radalta.

Toinen rata oli hyppyrata. Välissä odoteltiin medien ja maxien hyppärit ja kävin sitä vähän katselemassakin. Rata ei vaikuttanut niin pahalta ulkoapäin, kun rataantutustuminen osoitti. Alku oli meille tosi huono, olisi sopinut että pystyy koiran jättämään, mutta en uskaltanut. Alussa ne meille ongelmakohdat olivat, loppu olikin ihan iisiä. Onni oli että rata tuli videoitua, sillä videolta vasta näki missä kohtaa virheet tuli. Itse luulin kokoajan että kolmas rima tippui ja sen jälkeen päätin että nyt vaan mennään lujaa. Lujaa menemisen takia putkin jälkeinen muurin palikka tippui, kun en ottanut koiraa huomioon sen tullessa putkelta. Videolta katsottuna se olikin jo ensimmäinen rima tippui - yhtäaikaa lähtemisestä ei siis ollut mitään hyötyä tämän asian suhteen. Lisäksi Sinna pomppasi hieman eteenpäin lähdössä, mikä edesauttoi sitä että ensimmäiselle esteelle lähdettiin huonosti. Possu, tuommoista pomppimista ei hyväksytä. Tässä linkki Maijan kuvaamaan videoon radasta. Toivottavasti se näkyy :)

Kokonaisuudessa olin aivan hurjan tyytyävinen kisoihin. Virheitä ei oikeastaan tullut missään semmoisessa mitä en olisi osannut odottaa. Nolla tuli isona yllätyksenä, niihin virheisiin kun on tullut totuttua. Nyt täytyy miettiä että kannattaako sitä lähteä seuraaviin kisoihin ennen kuin Sinnalle saa kunnolla sitä häiriökestävyyttä hypyille. Radat kuitenkin menevät muuten puhtaasti, virheitä tulee pudotuksista.

Kisojen jälkeen mentiin vielä Maijan elukkapentueelleen järjestämälle puuhapäivälle. Ohjelmassa oli hyvä Liisan pitämä tietopaketti koiran lihashuollosta. Pitkä päivä teki tehtävänsä ja luentoa kuunneltiinkin hiljaisuudessa, Sinna torkahti ja itsekin meinasin torkahtaa... Luennon jälkeeen oli kiva päästä ihastelemaan pentusia, on niistä kasvanut isoja! Sinna taisi olla pienin vaikka oli vanhempi :D

Perjantaina oli seuran agivuoro, joka tuntui menevän niin penkin alle kun koko päivä oli mennyt. Perjantai 13.päivä, pitää jatkossa pysyä varmaan kotona. Agissa mikään ei tuntunut onnistuvan ja eniten jurppi se, ettei Sinna selvästikään kyennyt menemään putkeen kun vieressä oli puomin ylösnousu. Jankattiin urakalla eikä mikään tuntunut onnistuvan. Siihen vielä päälle omat huitomiset niin argh, hermot meni. Oli tarkoitus mennä vielä toinenkin kierros agilityä, mutta ulkona liukastelu teki osumaa jo ennestään vaivalloiseen nilkkaan, joten päätin jättää loput liidot väliin.

Liitämisen sijaan käytin tehokkaasti loppuajan tokoiluun. Tokopuolella oli valmiina ruutu, matalilla keltaisilla kartioilla. Koska tuollaiset kartiot ovat vieraat, niin otin helpotetusti ja lähetin parin metrin päästä. Hienosti meni. Pidensin matkaa, koko ajan meni hienosti laukalla. Alueella oli häiriönä hienosti pari kapulaa ja kartiota, jotka eivät aluksi vaikuttaneet Sinnaan mitenkään. Viimeinen ruutuunlähetys oli yhden kapulan ohitse. Sinna meni kapulan ohi, palasi ottamaan kapulan suuhun ja juoksi sen kanssa ruutuun. Tämän jälkeen ruutuun lähetykset eivät onnistuneetkaan, ihan kuin koko ruutua ei olisi ollut olemassa. Mitä tästä opin? Ruutuun lähetyksien kanssa pitää olla tarkkana toistokertojen kanssa. Ja ehdottomasti enemmän häiriöesine treeniä, oli hirmu hyvä juttu kun niitä siellä palloili!

Ruudun lisäksi alokkaan hyppyä, joka onnistui hienosti lukuunottamatta sitä että Sinna istahtaa juuri kun menen vierelle. Tämä ongelma tosin on liikkeestä seisomisessakin, joten sitä pitää hioa erillisenä. Muuten itse liikkeestä jättämiset sujui hyvin, samoin kuin luoksetuloksin. Luoksetulon kanssa kokeilin äänellistä ja äänetöntä pysäytystä, yllättäen käsimerkillinen oli parempi. Itseasiassa aivan hemmetin hieno :D Paikallaoloa häiriön alaisena, kun Tero harjoitteli Siran kanssa keppejä aivan vieressä. Lopuksi vielä leikin tunnarikapulalla, joka meni tunnarikapulan pirstoamiseksi ja samalla vaivuin epätoivoon koko kapulan kanssa. Hitot, ei me avointa luokkaa pidemälle koskaan päästä.

Sunnuntaina onneksi alkoi tuntua siltä että ehkä me joskus vielä päästän jonnekkin ylempään luokkaan. Päätin että naksutan Sinnan pitämään tunnarikapulaa etuhampailla, ei piru vie pääse sitä puremaan. Muutaman erehdyksen ja ärähdyksen jälkeen homma alkoikin toimia ja Sinnalta tuli hienoja nostoja. Hyvin lyhyitä aikoja vielä, mutta hirmu hyviä. Tästä innostuneena kaivoin kapulan esille. Nättiä pitoa edessä, vaihdoin siihen että lin itse polvillani ja Sinna sivulla, alakautta kapulan antoa. Tosi nättiä pitoa. Aluksi meinasi pureskella kun tavoitteli katsetta muhun, mutta hiffasi kuitenkin idean että pitää katsetta alempana. Nyt vaan pienin pienin askelin eteenpäin, niin uskaltaa toivoakin että kyllä tää juttu onnistuu.

Jotta ei olisi mennyt aivan täysin pitotreeneiksi, niin kyllä me perusasentoakin jankattiin. Sitä ei varmaan voi koskaan jankata liikaa. Askelisiirtymiä taas eteen, taakse ja sivulle. Aina vaan onnistuu paremmin :)

Perjantaiaamuna oli aivan ihana herätä, kun lunta oli tullut. Loppiaisvapaan ansiosta pääsi aamusta jo metsälenkille ja Riikan poppoo lähti mukaan. Aivan mahtava aloitus päivälle, mukava metsälenkki lumisessa maisemassa hyvässä seurassa.

Illalla olikin ohjelmassa agilitytreenit ja rata tehtiin aluksi kisanomaisesti. Sinnalla meni ihan hyvin, mutta ensimmäinen ongelma tuli kepeillä. Vauhtia oli liikaa ja liukas alusta, Sinna meni kyllä oikeasta välistä sisään mutta sitten loppui pito tassuista ja kyljellään liukui seuraavaan keppiin. Auts :( Onneksi pieni possu ei vähästä hätkähdä, joten ylös ja matka jatkui. Seuraava virhe tuli tokavikalla hypyllä, kun lopetin ohjaamisen kivalla loppusuoralla, täysillä juoksua ja huusin mennään!. Äh, ohjaajaherkällä koiralla ei onnistu. Toinen kierros menikin sitten paremmin, kepeillekin mentiin maltilla. Itse sekoilin putkien kanssa mutta Sinna toimi. Rataharjoittelun lisäksi tehtiin valssiharjoituksia, jospa Sinna pikkuhiljaa kestäisi niitä. Siinä sivussa myös puomin kontaktitreeniä ja hieman tokoa. Erityismaininnan Sinna saa hienosta paikallapysymisestä, kun itse samalla avustin toista koirakkoa. Ei liikettäkään, vaikka iskin kovaa vauhtia namia toisen koiran nenuun. Possu oli pätevä :)

Lauantai ja sunnuntai otettiin rauhallisesti, lähinnä vaan ulkoiltiin ja makoiltiin. Ulkoilua tuli harrastettua tavallista enemmän ja kamerakin pääsi mukaan kerran.

Sinnalla oli yllään messarista löytämäni Hurtan hupparimallinen mantteli - ostin siis ihan sovittamatta kun oli halvalla. Tuossa mallissa on mielestäni ongelmana se, ettei se tule tarpeeksi takakankkuja suojaamaan. Sattumalta vähän reilu koko ja ei-niin-perusmallinenpossu yhdistelmä oli yllättävän hyvä. Takki tulee suht pitkälle taakse, että pystyy käyttämään vauhtilenkeillä.

Maanantaina oli arkeen paluu, mutta ei se silti estänyt käymästä töiden jälkeen metsässä. Lumi valaisee nyt niin kivasti että näkee mennä ilman otsalamppuakin. Ja koirat nauttii. Illalla tosin vielä ryhdistäydyttiin tokoilun parissa. Alkoi hyvin, päättyi huonommin. Pitäisiköhän sitä säästää nuo varmat huonot liikkeet loppuun? Sinnan kanssa siis. Aloitettiin metallinoudolla, toi. Jatkoin seuraamisaskelilla, askelta eteen, taakse ja sivuille. Tosi hyvä. Villinä ideana päätin kokeilla avoimen luokan kaukoja välimatkoineen päivineen. Yllätys yllätys, se osaa! Tauon jälkeen merkin kiertoa ja sinne pysäyttelyä, hieno vauhti koko ajan. Pysähtyy kun käsketään. Taas pientä avoimen kokeilua, luoksetulo pysäytyksellä. Onnistui tosi hyvin. Jättäviä, ei mitään ongelmaa. Oli jo semmoinen olo että hitsi, mehän osataan! Kunnes kaivettiin se kapula.

Se saamarin kapula. Tai tähän kohtaan voisi sanoa että saamarin minä ja kapula. Aloitettiin siis ihan nätisti pitoharjoituksilla. Sitten ahnehdin. Kokeilin koko liikettä (tyhmä tyhmä). Ja meneehän se sinne ja nostaa sen, mutta tuo pureskellen. En palannut tarpeeksi taaksepäin, vaan otin pitoharjoituksia että Sinna oli sivulla. Ylhäältä kun annoin kapulan, niin otti ja pureskeli. Alhaalta annettassa piti nätisti. Mitä opin? Ei harpota harjoituksissa vaan hiljaa hyvä tulee. Tässä menee ainakin puoli vuotta ennen kuin avoimen luokan kokeeseen on asiaa, miksi siis en rakentaisi noutoa rauahssa?

Sinna ei suinkaan tehnyt noita kaikkia putkeen, vaan tosiaan siellä oli parikin taukoa välissä joiden aikana Milja sai puuhastella. Miljan kanssa se on semmoista tokomaista humputtelua ja muuta kivaa. Milja sai noutaa ja sitten hyvänä koekaniinina testailtiin että miten mun pitää paikallaan käännöksissä niitä tassujani siirrellä että se on koiralle helppoa. Testataan siis Miljan avulla hyväksi ja sitten vasta Sinnan kanssa :D Miljasta on myös tullut tosi hyvä jalkojen läpi pujottelussa. Kävelen siis eteenpäin ja Milja pujottelee samalla jalkojen välissä. Myös napa-temppu alkaa olemaan kasassa, napa on siis sitä että Milja tulee istumaan suoraan eteen. Hitsi, mitähän kivaa tässä vielä keksiikään :p

Maanantai-illan masentavat ja mieltä kohentavat pienet treenit. Sinnan kanssa ihan vain kahta asiaa, kapulan pitoa ja kaukoa, vuorotellan pieniä pätkiä. Kapula masensi ja kaukot kohensi mieltä.

Kapulan kanssa siten että istun lattialla ja Sinna tulee ja ottaa kädestä. Tarkoitus oli siis harjoitella nätisti pitoa, mikä kyllä onnistuu, mutta siten että otettuaan kapulan multa Sinna peruuttaa metrin. Muutettiin sitten harjoitusta siten, että tavoitteena olisi Sinna pitämässä kapulaa siinä mistä otti sen. Naksautus siis heti kapulan oton jälkeen. Muutama toisto siten, sitten sekunti enemmän kapulanpitoaikaa - lähti peruuttamaan. Koitin jopa siten että käskin istumaan ja annoin kapulan, istumisesta lähti peruuttamaan. Syvä huokaisu. Oikea ja pureskelematon pitotekniikka on siis kyllä hallussa, mutta mun lähellä olo kapulan kanssa epävarmaa.

Kaukot oli hienot. Tein ihan kaikkia vaihtoja, seisomisesta maahan suullinen käsky oli muuttunut maahan sanan sijaa maa-sanaksi. Tiedä sitten onko noin pienellä muutoksella eroa vai oliko Sinna vain oppinut sen oikean tekniikan. Mutta kertaakaan ei seisomisesta mennyt suoraan maahan, vaan aina taaksepäin maahan, juuri niin kuin on opetettu. Istu-seiso vaihdossa vielä vähän edistää, mutta silti olen tyytyväinen. Välimatkaa tosin ei vielä ole, mutta eiköhän sitäkin kohta päästä kasvattamaan.

Uusi vuosi tuli ja meni. Vietettiin sitä rauhallisesti kotosalla, kaupungin rakettien aikaan käytiin rauhallisemmalla alueella ajelulla ja muuten kotona. Sinna ei korvaansa lotkauttanutkaan paukuttelulla, Miljaa sen sijaan taas ahdisti. Onneksi kerrankin keskustan paukuttelut olivat suht hillittyjä, joten aamulla pelot olivat muisto vaan ja Milja oma vanha itsensä.

Iltapäivällä oli mulla treenien vetovuoro, joten Sinnan kanssa lähtö Lahteen. Vetojen jälkeen treenailin hieman itse ja voi että kun tauko näkyi. Kepit, meidän ylpeydenaihe olivat aivan katastrofi. Vasemmalta puolelta vienti, lopetti kepit aina tokavikaan keppiin. Tuli siis kesken pois. Oikealta puolelta viedessä ei mitään ongelmaa. Usean toiston jälkeen saatiin kuitenkin toimimaan, onneksi.

Tarkoituksena oli mennä rataa mitä harjoituksissa mentiin, mutta jäätiinkin sitten parille ekalle esteelle harjoittelemaan. Jankattiin ensimmäisen esteen ongelmaa - kun olen kauempana, Sinna tulee hirmuisella vauhdilla ja hyppää ekan esteen huonosti ja silloin tällöin se eka rima tippuu. Kisoissa useamminkin. Eli tälle toistoa, samalla harjoiteltiin myös toisella hypyllä sitä että samanaikaisesti lähden valssaamaan. Ja tätäkään Sinna ei kestä. Siispä lelu hypyn siivekkeen taakse ja harjoittelemaan. Vaihdoin harjoitetta myös kahdeksikko tyyppiseen valssausharjoitukseen ja pikku hiljaa sitä kestävyyttä saatiin. Eli takaisin perusasioihin!

Puomin alasmenokontaktia treenattiin. sitä oon nyt naksutellut. Hiljaisessa vauhdissa pysähtyy, kovassa vauhdissa ei. Tosin, en tiedä tulenko sitä vaatimaan koska kovassa vauhdissa Sinna on kuitenkin palannut juoksukontaktiin - juoksee siis kontaktipinnan matalana, eikä hypi yli. Epäilen vähän että laiskaksi heittäydyn ja tyydyn tähän. Sitten toivotaan sormet ja varpaat ristissä että pysyisi tuo juoksukontakti kuosissaan.

Tokoa katseltiin noudon verran. Hakee hirmuisella vauhdilla, pureskelee edelleen lähelle tullessa. Oon tehnyt sitä että heitän taaksepäin lelua jotta Sinna tiputtaisi kapulan ja juoksisi lelulle, mutta siinäkin tuli ongelma. Lelusta huolimatta Sinna toi kapulan vierelle. Ihan kiva muuten, mutta se kapula tuotiin pureskellen :/ Uusi vuosi ja uuden ongelmat.

Onpas vaikea keksiä kirjoittamisen aihetta, viimeisestä blogipäivityksestä kun on kulunut jo parisen viikkoa. No, jotainhan me ollaan tehty.

- Sinnan kanssa aloitettiin taas juoksun jälkeiset agitreenit. Vauhtiporsaan pää oli aivan sekaisin menosta ja meiningistä ja se näkyi. No, suht hyvin tauon jälkeen menikin.

- Jonnan kanssa käytiin Korkeavireellä tokoilemassa ja jummi, se tuli tarpeeseen. Kaikkea en muista mitä tehtiin, mutta ainakin noutoa, seuraamista ja jättäviä katseltiin. Näitä lisää.

Terveyspuolelta sitten huonompaa kuulumista, Sinnalla tuli bakteeritulehdus tassuun ja sitä on nyt paranneltu. Sen takia agilitykin jätettiin kerran välistä. Nyt kun Sinna sitten alkaa olemaan kunnossa niin itse sairastuin eikä ole oikein mitään nyt pariin päivään jaksanut tehdä. Josko sitä tänään yrittäisi... Miljallakaan ei ihan huippukunto ole, kutina on yltynyt. Koetetaan nyt yli uuden vuoden pärjätä ilman kortisonia.

Tässä samalla voisi raapustaa tavoitteita ensi vuodelle, koska en kuitenkaan muista tulla päivittämään blogia enää tänä vuonna:

-Sinnalle tk1 ja nosto agissa kakkosiin
- Miljan kanssa voisi harkita möllitokoa, se kun tykkää touhuta
- molemmille tietenkin terveyttä, Milja uusiin selkäkuviin ja muutenkin selän kunnossapitoa
- ja itse lupaan olla ahkerampi treenien suhteen ja treenata johdonmukaisesti.

No, eiköhän siinä nyt jotain ollut. Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille!

Viime lauantaina käytiin Sinnan kanssa Tikan Liisan luona laittamassa muutamia tokoliikkeitä eteenpäin. Ihan ensi alkuun ihmeteltiin Sinnan kovaa kiinnostusta kohteisiin - kosketuskeppi ja kosketusalusta. Kepin luo syöksytään ja kosketusalustaa riepotellaan. No, kumpikaan niistä ei tietenkään toteutunut niin katastrofaalisesti kuin normaalisti. Kosketuskeppi syöksyistä päästiin eroon toistoilla ja kosketusalusta ei tuolla noussutkaan niin helposti lattiasta. Oli myös puhetta näissä toistojen määrästä, eli vähemmän toistoja kun kiihtyy niin kovasti. Kosketusalustan jälkeen katseltiin meidän ruutua. Sitähän olen nyt vain sheippaillut, koska sitä alustaa ei voi käyttää (kaukaa kun lähettää niin ei juuri pysty puuttumaan alustan riepotteluun). Hyvin meni, ruutuun siis. Nyt pysytään tässä tyylissä ja katsellaan josko lisätreenaus tekisi entistä varmemmaksi.

Noutokapulan pureskelua katseltiin myös. Ja kyllä, hieman epävarmuutta siihen liittyy. Eli mun lähelle tullessa pureskelu lisääntyy. Vauhtinoutoja vaan, lelupalkkausta pikku hiljaa ottaa siinä esiin myöhemmin. Myös nostotreenejä siten, että ollaan asetelmassa koira-kapula-minä. Koira tulee luokse, ottaa matkalla kapulan suuhun. Mun pitää olla selkä koiraan päin, ei paineistunut niin pahasti. Hienoa, tämäkin meni nyt sysäyksen eteenpäin. Kaukojen tekniikoita, miltä näyttää ja miten toimii. Sinna kun menee seisomisesta taaksepäin maahan, siihen oma käsky. Pitää myös miettiä että toimiiko kokonaisuutena noi erilliset osiot mitä oon tehnyt. Pitääkin jumpata koko sarja läpi.

Viimeisenä jättäviä. Liikkeestä maahanmeno nauratti, Sinna kun kadotti koko maahanmenon. Kyynärät kyllä meni maahan... Aivot taisivat olla jo aika narikassa siinä vaiheessa. Liikkeestä seisomista. Pysähtyy kyllä käskystä, mutta jää talsimaan hetkeksi - asettelee jalat sievästi. Pitäisi nyt opettaa ihan tiukka pysähtyminen, tuo jalkojen sievästi asettelu kun tuntuu olevan Sinnalle aivan luontaista. Se on niin nätti tyttö että pitää seisoa myös nätisti :) Yksärin jälkeen Sinna lähti Maijan luo ja itse menin ihmettelemään messarin touhuja. Pääsi katsomaan kv tokoa ja shoppailemaan hyödyllisiä tarvikkeitä. Kahdeksan jälkeen illalla oltiin vasta kotona, Sinna väsyneenä muiden possusten kanssa riekkumisesta ja minä messarista.

Eilen oli sitten fysioterapia Kouvolassa, Patricia Hirnin luona. Hieman jännitti että missä kunnossa koirat on, kun edellinen kerta jäi välistä niin hoitoväli oli nyt pitkä. Miljan nyt tiesin olevan jumissa, mutta Sinna oli kysymysmerkki. Ensin hoidettiin Sinna, josta ei löytynyt mitään kummallista. Hieman juoksuista aiheutunutta jumia, muuten ei mitään. Loistavaa! Milja sitten olikin ihan toista maata.. Jumia jumia jumia, vanhat tutut selkärankanikamat olivat taas ihan vinksin vonksin. Voi Milja parkaa :( Kun ei oikein tiedä mikä tuon tekee, ongelma tuo on ollut jo monta vuotta. Suositusta uusiin röntgenkuviin tuli ja myös akupunktioon. Patricia kun jää sairauslomalle niin akupunktion avulla yritetään pitää Milja kunnossa.

Oli muuten hauska katsella kuinka erilailla nuo suhtautuu hoitoon. Sinna, jolla ei ollut juuri mitään jumia kiemurteli välillä selällään pöydällä kiukustuneena. Milja taasen makoili tyytyväisenä kylellään, välillä oikein ummisti silmät tiukasti kiinni ja nautti hoidosta. Mymmeli osaa rentoutua :)

Mikähän siinä on että nouto ei vaan onnistu? Tai en saa palasia koottua? Miljan kanssa aikanaan oli ongelma että ei ottanut kapulaa suuhun. Sinnan kanssa taas päinvastoin, kapula on kiva ottaa suuhun ja pureskella. Huoh.

Ostin eilen kapulaa muistuttavan kumisen lelun, päätin että hitto, sillä Sinna oppii noudon. Lähdin ihan alkeista liikkeelle ja naksauttelin nostoista. Idea hyvä, toteutus kusi. Sinna viskeli sitä lelua, nappaili päästä kiinni, rallatteli... Sitten kun tajusi mitä halutaan, niin teki. Tosin piti sitä lelua ehkä max. 5 sek suussa. Lelu meinaan muuttui liukkaaksi suussa, jolloin se liusui ja luisui. No hitto. Lelu Miljalle ja puukapula tilalle.

Mietin pitkään mitä kapulan kanssa teen. Sinna osaa nostaa lelua nätisti maasta pureskelematta sitä. Sinna osaa hakea vauhtinoudollisesti lelua ja tuoda sitä pureskelematta jonkin matkaa. Sinna ei osaa istua sivulla ja ottaa siitä kapulaa nätisti, se pureskellaan. Tätä viimeisintä treenasin hieman, oli siellä pari onnistunutta kohtaa mutta en ollu tyytyväinen. Laitoin nostamaan maasta, toimi. Nostoihin aloin yhdistellä toimintoja, kuten istu ja maahan. Tällöin toivoin että Sinnan ajatuksena olisi että kapula suuhun ja sen jälkeen tehdään jotain - ajatukset pureskelemisesta katoaisivat. Toimi yllättävän hyvin, tosin Sinna oli hieman hämmentynyt. Muutamia toistoja ja sitten lopetettiin kokonaan.

Nyt tuntuu siltä että seinä on tullut tässä asiassa vastaan. Kaikkea kokeiltu eikä oikeastaan merkittäviä edistysaskeleita. Onneksi lauantaina ollaan menossa Liisan luokse, uskon ja toivon että sieltä saadaan potkua eteenpäin.

Se meidän mukanoutolelu oli muuten Miljasta ihan huippu. Kanniskeli sitä loppuillan suussaan paikasta toiseen. Hyvä että tuli käyttöä :)